Viikon Spotify: Tom Waits - Bad As Me

Lokakuun 25. päivä Tom Waitsin seitsemän vuoden studiolevysapatti katkeaa, kun Bad As Me -levy julkaistaan. Tulevan levyn nimiraita on tämän viikon spotify-löytö.

Hyvältähän Tompan veto kuulostaa vielä yli 60-vuotiaanakin. Nyt vaan kuumeisesti odottamaan sitä levyä ja eiköhän se kiertueaikataulukin jossain vaiheessa julkistu. Suomeen asti Waits ei varmasti vaivaudu, mutta josko Ruotsi-Tanska-akselille kuitenkin.

Ihan samahan se loppuen lopuksi on. Waits on vielä kokematta ja Keski-Eurooppaan pääsee halvalla. Kunhan nyt vanhalle mantereelle asti pääsee.

Viikon video: RHCP - Californication

Olipa uuden levyn piakkoin julkaisevan Red Hot Chili Peppersin viime vuosien musiikillisista ansioista mitä mieltä tahansa, niin musiikkivideoita poppoo ja sen taustajoukot ovat aina osanneet kyhätä. Tai osasivat ainakin vielä muutama vuosi sitten.

Rick Rubinin tuottaman hittilevyn Californication nimiraidan musiikkivideosta tuli niin ikään hitti, jota pyöritettiin musiikkikanavilla (kyllä, muistaakseni niiltä tuli vielä siihen aikaan musiikkia) varsin raskaassa rotaatiossa.

Eikä syyttä. Vuonna 2000 videossa nähtävä 3d tuon tasoisena oli videopeleissä uusi juttu. Tomb Raider ja sen perilliset olivat jyllänneet pelimaailmassa muutaman vuoden ajan, joten RHCP samalla vetosi tuttuihin kiinnostuksen kohteisiin sekä esitteli tuttua uudella tavalla sovellettuna. Nörttikansa (tai ainakin minä) oli innoissaan.

On se näköjään muihinkin tehnyt vaikutuksen. Ainakin se on kerännyt tuubissa yli 23 miljoonaa katselukertaa. Olen aina muuten miettinyt, kuinka siisti tuo peli olisikaan oikeasti.

Torstaiduo: Wanted Dead Or Alive

Wanted Dead or Alive on Warren Zevonin vuonna 1970 julkaiseman levyn nimiraita. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 2003 Zevonin kuoleman jälkeen. Zevonin ensiaskelista ei musiikkimaailmalle jäänyt kovin suuria merkkejä, sillä levy oli totaalinen floppi. Zevon oli myös varsin omapäinen levyprojektinsa suhteen ja erotti tuottajan kesken matkan. Zevon myös halusi soittaa useimmat levyn soittimet omin päin.

Totaalinen kaupallinen ja kriitikoiden tyrmäys johti siihen, että Zevon julkaisi seuraavan levynsä vasta kuusi vuotta myöhemmin, mikä 70-luvulla oli elinikä. Tuo levy otettiin kuitenkin hyvin vastaan ja Zevon sai käynnistettyä mittavan uran.

Bon Jovin suuriin menestyksiin kuuluva kolmosalbumi Slipery When Wet julkaistiin 1986. Wanted Dead or Alive oli kolmas levyltä irrotettu single. Edelliset (You Give Love a Bad Name ja Livin' on a Prayer) olivat menneet Billboardin kärkeen. Wanted Dead or Alivestakin tuli iso hitti, mutta se joutui kuitenkin tyytymään parhaimmillaankin seitsemänteen sijaan.

Jon Bon Jovi on kertonut olevansa suuri länkkärifani ja varsinkin hänelle oli iso asia tehdä vanhaa länttä henkivä biisi. Hyvinhän siinä onnistuttiinkin. Jon on myös muistellut, että Bob Segerin Turn the Page olisi vaikuttanut isosti Wanted Dead or Aliven syntyyn.

Alunperin Bon Jovi suunnitteli 80-luvun puolivälissä kokonaista villin lännen kuvastoa hyödyntävää teemalevyä, mutta ajatus kutistui lopulta yhdeksi biisiksi.

Levyjä putoilee vol. 1

Vähitellen alkaa tippua poimintoja syksyn uutuuslevyistä. Ryan Adamsin lokakuussa ilmestyvän levyn ensimmäinen biisi on päätynyt julki. Se tässä alla.

Lucky Now by ryanadams

Ja Chuck Raganinkin uuden levyn matskua löytyy netistä.

Niin ikään lokakuussa uuden levyn julkaiseva Tom Waits järjesti ihmisille mahdollisuuden tutustua uuteen levyynsä.

Alkusyksyn kovimmat

En ole koskaan ollut suuri syksyn ystävä, varsinkin nuorempana syksyn saapumisessa oli tasan se hyvä puoli, että lätkäkausi alkaa. Nykyään osaan sentään nauttia kuulaista syyspäivistä ja öisissä syyssateissa on ehdotonta tunnelmaa.

Sekin hyvä puoli syksyssä on, että levyjen julkaisurintamalla alkaa tapahtua. Kesä-heinäkuussa mielenkiintoiset uudet julkaisut ovat yleensä laskettavissa yhden käden sormilla. Elokuusta marraskuuhun uusia mielenkiintoisia julkaisuja tulee saman verran viikossa.

Otetaanpa muutama poiminta lähiajoilta:

31.8. The Nightwatchman, 6.9. Horrible Crowes, 7.9. The Jayhawks, 7.9. Regina, 14.9. Chuck Ragan, 10.10. Ryan Adams, 25.10. Tom Waits, 31.10. Metallica&Lou Reed.

Esimerkiksi näillä kannattaa aloittaa.

Mutta entä kotimaiset? Jos mediahypeä on uskominen, syksyn aikaan ilmestyy tasan yksi kotimainen levy. (Pointsit videon Sin City-kuvastolle).

Onneksi hyviä kotimaisia levyjä ilmestyy, vaikka ne eivät varmaan kymmeniä tuhansia myykään. Kannattaa huomioida ainakin 31.8 ilmestyvä Maija Kaunismaan levy, 2.9. ilmestyvä Mystons-levy, 21.9. New Tigers (turkulainen debyyttinsä julkaiseva bändi, kandee tsekata) ja 21.9. ilmesty myös Kemopetrolin paluukiekko.

Lisäksi on tietysti kaikki ne uudet levyt ja artistit, joista ei vielä tiedetä ainakaan täällä suunnassa mitään. Uusia tuttavuuksia ja syvempiäkin ystävyyssuhteita tulee solmittua joka syksy useita kymmeniä. Ja sitten vielä minua sanotaan epäsosiaaliseksi.

Viikon Spotify: The Horrible Crowes - Behold the Hurricane

Gaslight Anthemin vokalistin Brian Fallonin sooloprojektin ensimmäinen single on kuultavissa Spotifyssä. Behold the Hurricane kappaleen perusteella luvassa on hyvin samantyyppistä materiaalia kuin Gaslight Anthemilla. Omalla kohdalla The Horrible Crowes Elsie nimeäkantava levy ampaisi samantien odotettuimmaksi levyksi tänä syksynä. Elsie julkaistaan 6.9.2011, joten onneksi ei tarvitse odottaa enää kauan.

Viikon video: Foo Fighters - Walk

Tänä vuonna Wasting Light albumin julkaisseella Foo Fightersilla on aina ollut musavideoiden teko hallussa. Walk ei tee poikkeusta Footosin humoristisessa linjassa.

Ne jotka pähkäilevät mistä tämä on suoraan otettu niin avitetaan vähän. Joel Schumacher ohjasi 1993 Michael Douglasin tähdittämän elokuvan nimeltään Falling Down, joka suomennettiin osuvasti Rankka päivä.

Torstaiduo: Sail Away

David Gray oli 1990-luvun lopussa yksi singer-songwriter-maailman suuria toivoja. White Ladder -levy ja sen pari isoa hittiä (mm. Sail Away ja Babylon) herättivät suuren kiinnostuksen Grayn tekemisiä kohtaan, mutta sekin tapahtui vasta toisella julkaisukierroksella.

Alkujaan loppuvuodesta 1998 julkaistu White Ladder julkaistiin nimittäin vuonna 2000 uudelleen, jolloin se saavutti suosiota yleisen singer-songwriter-buumin myötä. Vaikka Gray oli suosittu tuohon aikaan, miehen potentiaali ja hyvä hype jäivät hyödyntämättä parhaalla mahdollisella tavalla.



John Fogertyn 1986 julkaistu levy Eye of the Zombie oli jatkoa melko hyvin kaupallisesti ja arvosteluin vastaanotetulle Centerfield-levylle. Zombie ei kuitenkaan kerännyt juurikaan huomiota, eikä se kovin kummoinen levy olekaan, vaikka sille on muutama kelpo raita osunut. Siinä mielessä se on sukua vuonna 2004 julkaistulle Deja vu All Over Again -levylle.

Levyn päätösraita on Sail Away. Se, kuten suurin osa muustakin levystä, on varsin epätyypillistä materiaalia ex-CCR-miehelle. Fogertyn tuotannoksi biisin tunnistaan oikeastaan vain Johnin äänen vuoksi. Herkkä balladi on kuitenkin kiistatta levyn parhaimmistoa.

Eye of the Zombie oli Fogertyn viimeinen levy 80-luvulla. Zombien jälkeen hän keskittyi lähinnä perhe-elämään. Paluunsa ja 1997 ilmestyneen mainion Blue Moon Swamp -levyn jälkeen Fogerty myösi, että Zombien jälkeen takki oli tyhjä. Hyvä, että tauko tuli pidettyä, sillä vuoden 1997 jälkeen mies on julkaissut kaksi erinomaista levyä (Blue Moon Swamp ja Revival, josta tulikin aikanaan kirjoitettua pari sanaa).

Siekkareiden rundi toteutumassa

Kun aikanaan Sielun veljien comebackista Ilosaarirockissa ilmoitettiin, aloitettiin saman tien spekulaatiot laajemmasta kiertueesta. Kun bändi oli treenannut puoli vuotta Ilosaaren keikkaa varten ja bändiläiset järjestäen keikan jälkeen hehkuttivat yhdessä soittamisen autuutta, oli vain ajan kysymys, koska Suomen rundi ilmoitetaan.

Ensimmäinen keikka on nyt putkahtanut julkisuuteen. Sielun veljet soittaa Lahdessa Sibelius-klubilla 25. marraskuuta. Rumban mukaan kiertue toteutuu Suomen kattavana, mutta virallisesti kiertuepäivistä bändi tiedottaa myöhemmin.

Ei siis mene kauaa, kun Siekkarit on lavalla ihan lähellä sua.



P.S. Syksyn hyviin keikkauutisiin kuuluu myös se, että Turun Klubilla syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Höyryturbiini tuo lavalla hiljaiseloa viime aikoina viettäneen Flaming Sideburnsin.

Tom Waits palailemassa

Pari vuotta hissukseen ollut Tom Waits on ilmeisesti saanut keväällä infoilemansa levytysurakan päätökseen. Amazonin mukaan mieheltä on tulossa Bad As Me-niminen single julkaisuun ensi viikolla, tarkalleen 23. elokuuta. Samaisena päivänä Waits kertoo "isoista uutisista" kotisivuillaan. Haisee vahvasti levyltä. Sormet ristiin, että mies saapuisi vanhalle mantereelle kiertämään. Pitänee aloittaa varmuuden vuoksi säästämään.

Marissa Nadler lokakuussa Suomeen

Yksi viime vuosien ihanimmista runotytöistä Marissa Nadler saapuu lokakuussa Suomeen kolmelle keikalle. Kiertuepaikat ovat seuraavat:

14.10 Tampereen Klubi
15.10 Turun Dynamo
16.10 Helsingin Kuudes linja

Huhtikuussa 30 vuotta täyttäneeltä kuulasääniseltä neidolta ilmestyi alkukesästä uusi levy Marissa Nadler. Kyseinen hengentuotos löytyy myös Spotifysta. Sopii tutustua lokakuuta odotellessa. Näitä keikkoja ei kannata ohittaa. Tässä myös eräs kelpo coveri aiemmilta ajoilta.

Levyarvostelu: Eric Church - Chief

Kun kantrin uusi kultapoika Eric Church laulaa kolmoslevyllään Chief "We need a country music Jesus/To save us all" hän ei taida tietää laulavansa itsestään.

Joka tapauksessa 34-vuotias Church taitaa olla parasta mitä countrylle on hetkeen tapahtunut. Jo parin vuoden takaisella Carolina-levyllään hän valloitti kantrikansan sydämet myyden kultaa, mutta vastikään ilmestynyt Chief on porhaltanut Jenkeissä hämmentävästi myös mainstream-yleisön suosioon. Levy kiirehti listojen kärkeen myyden ensimmäisellä viikollaan vajaa 150 000 kopiota.

Yksi keskeinen syy suosioon on varmaan se, että countryallergikotkin luultavasti ainakin sietävät levyä. Mitään perinteistä punaniskameininkiä kiekko nimittäin ei ole. Paljon tuttua ja tunnistettavaa tarttumapintaa on tarjolla, vaikka ei countrysta olisi koskaan pahemmin perustanutkaan. Churchin ääni on erittäin ominainen nykykantrille, mutta musiikillisesti kantriin sekoittuvat niin maanläheiseen rockiin nyökkäily kuin folk- ja elektrobluesvaikutteetkin.



Luonnollisesti 11 kappaleen lätylle mahtuu myös muutama raita, jotka ovat aiheeltaan perinteisempää osastoa. Drink In My Hand ja Jack Daniels ovat kuitenkin esimerkkejä siitä, miten ikuisesta aiheesta voi tehdä ihan vetävän biisin.

Huonoja raitoja ei oikeastaan ole mukaan eksynyt. Luonnollisesti tämä alla oleva kappale nostaa itselleni hymyn huulille sattuneesta syystä. Levy ei voi olla huono, kun Pomosta lauletaan.



Loppulausuma:

Onko tässä 2000-luvun Johnny Cash, josta digataan genrerajojen yli? Päällikössä on aineksia pitkäkestoiseen suosioon.

Erityistä:

Youtube on ystävä. Sieltä löytyy koko levy. Sopii maistella ja hyökätä sitten levykauppaan hakemaan oma kopio.

Viikon Spotify: Janelle Monaé - The ArchAndroid

Flow'ssa raporttien mukaan muulla esiintyjäkaartilla pöytää pyyhkinyt Janelle Monaé on nostettu mustan musiikin suurimmaksi uudeksi lupaukseksi ja mielenkiintoisimmaksi nimeksi pitkään aikaan. Viimeksi yhtä laajaa hypeä on osakseen tainnut saada Erykah Badu. Flow'ssa Monaé taisi nostaa ihanuuspisteensä myös kertaheitolla Badun lukemiin.

26 vuotta joulukuussa täyttävän neidon viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy The ArchAndroid on monipuolinen keitos 2010-luvun r'n'b:tä. Yli tunnin pituisessa levyssä on pari heikompaa palaa mukana, mutta levyn keston huomioiden vähiin ne jäävät. Kuuntele The Arch Android täältä ja tiedä, mistä ne kaikki hipsterit ovat niin mehuissaan.

Viikon video: Lady Gaga - The Edge of Glory

Tämän hetken puhutuin ja seuratuin poptähti Lady Gaga jakaa mielipiteitä missä ikinä liikkuukaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että neiti Germanotta on nerokkainta, mitä on ollut tarjota pitkään aikaan. Nyky-Madonnalla Gaga pyyhkii pöytää mennen tullen.

The Edge of Glory on neidon viimeisimmän albumin Born This Way yksi single. Video kuvattiin kuluvan vuoden maaliskuussa kahden päivän sessiossa.

Videota varten haettiin mittavaa avustajalaumaa erilaisilla ilmoituksilla. Videossa piti alkuperäisen suunnitelman mukaan myös näkyä liuta New Yorkin maamerkkejä, mutta suunnitelmat muuttuivat oletettavasti sen vuoksi, että videon ohjaajaksi alunperin kiinnitetty Joseph Kahn sai mennä prosessin aikana menojaan. Videon ohjasi lopulta Gaga itse taustajoukkojensa avustuksella.

Biisi itsessään on Lady Gagaa stadionrockeimmillaan. Gaga haki vaikutteita tälle raidalle muun muassa Bruce Springsteeniltä, joten on kai vain sopivaa, että myös Clarence Clemons esiintyy sillä. Yhteistyö Lady Gagan kanssa jäikin kesäkuussa menehtyneen Clemonsin viimeiseksi kirjoitukseksi pitkään ansioluetteloonsa.

Video sai ensiesityksensä kesäkuun 16., vain kaksi päivää myöhemmin Clarence kuoli. Clemons ja Gaga esiintyivät yhdessä 25. toukokuuta American Idolin finaalissa. Tämä jäi E Street Bandin saksofonistin viimeiseksi esiintymiseksi.

Ryan Adamsilta uusi levy

Musiikin tekemisen jo pariin otteeseen vuosien varrella lopettanutkin (mutta silti hämmentävän tuottelias) Ryan Adams julkaisee vaihteeksi uutta musiikkia omalla nimellään. Lokakuun kymmenes päivä ilmestyvä kiekko kantaa nimeä Ashes&Fire ja sisältää seuraavat biiisit.

1. Dirty Rain
2. Ashes & Fire
3. Come Home
4. Rocks
5. Do I Wait
6. Chains Of Love
7. Invisible Riverside
8. Save Me
9. Kindness
10. Lucky Now
11. I Love You But I Don't Know What To Say

Mielenkiintoisinta uudessa levyssä on se, että tuottajan pallilla istuu Glyn Jons, jonka cv:stä löytyy mm. sellaisia nimiä kuin Bob Dylan, The Rolling Stones, The Who ja The Clash. 2000-luvun alussa Adamsia tuotti Jonsin poika Ethan. Ethanin tuotannossa Adams onnistui tekemään uransa (toistaiseksi) nerokkaimmat levyt Heartbreakerin ja Goldin.

Myös Cardinals-bändiltä julkaisematta jäänyt Blackhole-albumi saattaa päätyä vielä ostavan yleisön käsiin. Huhujen mukaan sitäkin oltaisiin julkaisemassa vielä tämän vuoden puolella.

Viime vuosina Adams on julkaissut suurimmaksi osaksi kummallisia musiikkiprojektejaan kummallisilla salanimillä sekä kirjoittanut pari romaania.

Ali Baba ja noin 40 iloista Rosvoa

Kuten blogosfäärin musiikkia kuuntelevassa aurinkokunnassa on saattanut huomata, valtakunnan musiikkiblogit on kerätty yhden katon alle. Ei tässä toki kyse ole (ainakaan vielä) muusta kuin pirun hyvästä tavasta pysyä kartalla musiikkiblogien tilasta.

Jyri (1000Sparks ja Lilyn Arvoitus) on tehnyt ison työn ja tehnyt pohjan, josta löytyy helposti ainakin lähes kaikki kotimaiset musablogit. Pysyy helposti kartalla, kuka on päivittänyt koskakin ja mitä. Lisäksi vasemmalle pilveen kerääntyy just nyt ne kaikkein hoteimmat aiheet (kuten Flow, ei lippua, ei akkrea, nyyh..). Jyrille iso kiitos&virtuaalinen hatun kohotus.

Rosvot löytyvät täältä. Kandee ottaa haltuun.

Torstaiduo: California

Alkujaan jo 70-luvun loppupuolella perustettu Social Distortion julkaisi viime vuonna ilmestyneellä Hard Times And Nursery Homes -kiekolla vahvasti tietynlaista myyttistä Kaliforniaa henkivän kappaleen, vaikka surffarityttöjä ei taidakaan Social D:n Kaliforniassa olla näköpiirissä.

Roberta Joan Anderson, tutummin Joni Mitchell, julkaisi vuoden 1971 menestyslevyllään Blue kappaleen California. Mitchell eli 40 vuotta sitten suurimman suosionsa aikaa ja folk-piirien lisäksi myös mainstream oli polvillaan naisen edessä. Bluen taustalla on Mitchellin ero Graham Nashista. Useilla Bluen biiseissä käsitelläänkin enemmän tai vähemmän suoraan parin eroa ja sen herättämiä tuntemuksia.

Blue on jäänyt elämään yhtenä musiikin ehdottomista klassikkolevyistä ja se rankataankin säännöllisesti listoille, joilla niitä kaikkien aikojen levyjä listataan.

P.S.

Suomalaisen musiikkikentän renessanssimiehiin kuuluva Lasse Kurki diggaa kutakuinkin varauksetta Beach Boysin tuotantoa. On siis vain luonnollista, että myös Kurjen kipparoima Lemonator on tehnyt biisin nimeltä California. Biisi löytyy Lemonatorin The Waltz-kiekolta vuodelta 2000.

Festareilla: Porispere

Porissa järjestettiin viikonloppuna sympaattinen uusi festivaali nimeltään Porispere. Tapahtuma perustettiin vastalauseena alun perin Porin Kirjurinluodolla pidetyille Sonisphere-festareille ja niiden siirrolle Helsingin Kalasatamaan. Turku Rock City päätti mennä paikan päälle katsastamaan, millainen festivaali on kyseessä.

Vuosina 2009 ja 2010 Porin Kirjurinluodolla järjestetty Sonisphere oli massiivinen tapahtuma ja se vetikin yleisöä molempina vuosina miltei yhtä paljon, kuin koko kaupungissa on asukkaita (toim. huom. Porin väkiluku on noin 80 000). Tai no oikeastaan ensimmäisenä vuotena 60 000, ja toisena 70 000. Helvetisti joka tapauksessa. Kuluvan vuoden heinäkuussa Helsinkiin pystytetty Sonisphere taas järjestettiin yksipäiväisenä ja se sai paikan päälle vain hieman yli 10 000 kuulijaa. Siispä Porissa olikin selkeästi vetoa uudelle rock-festivaalille.

Turusta liikkeelle lähtenyt kahden miehen autokunta tähtäsi perjantaina alueelle ennen kaikkea Kakkahätä -77:n keikkaan, joka ikävä kyllä alkoi jo kello 17.00. Pientä miinusta Porisperelle täytyy antaa nimenomaan aikataulutuksista, sillä esim. Mokoma soitti lauantaina jo 15.15, ja illalla vuorossa oli jotakin mitäänsanomattomia cover-pumppuja. Toki voi olla, että Mokomalla oli samana iltana keikka toisaalla. Perseestä kuitenkin, että jäi näkemättä. Kakkis oli Teemu Bergmanin johdolla helvetin hyvä, ja porukkaakin se veti varsin mukavasti.


Kirjurinluoto on oiva paikka järjestää festivaaleja, vettä on vieressä ja miljöö on kaunis sekä luonnonmukainen. Tapahtumapaikalta Porin keskustaan on kuitenkin matkaa vain muutama kilometri, joten liikkuminen festarin ja baarien/hotellin välillä oli vaivatonta.

Keikkajärjestelyt olivat Porisperessä todella hyvin onnistuneet. Alueella oli kaksi lavaa, suurempi ja pienempi, ja bändit esiintyivät niillä vuorotellen. Siispä yleisö pystyi näkemään halutessaan vaikka kaikki keikat. Kakkahätä -77:n pikkulavakeikan jälkeen siirryttiin isolle lavalle, jossa vuoroon pääsi Michael Monroe yhtyeineen. Keikalla nähtiin myös liuta entisiä Hanoi Rocks -muusikoita, kun Monroen ja Sami Yaffan lisäksi toisena kepittäjänä hääri Nasty Suicide. Andy McCoy esiintyi vasta illemmalla.


Porisperen perjantai oli punk-teemapäivä, kun taas lauantaina kuultiin enemmänkin heavy-musiikkia. Päivien jaottelu musiikkityylien mukaan on sinänsä yleisön kannalta hyvä ratkaisu, että festarivieras näkee mahdollisesti saman päivän aikana useampia suosikkiartistejaan, on hän sitten punkkari, hevari tai ihan mikä tahansa. Michael Monroen jälkeen vuoroon pääsi Problems?, joka keulakuvansa Tumppi Varosen ja legendaarisen kitaristinsa Rane Raitsikan kera heitti oivan shown.


Henkilökohtaisen perjantai-iltani kruunasi Ulvilan lahja Disco Ensemble, joka oli ennen tätä iltaa heittänyt edellisen Suomen keikkansa toukokuussa. Olivatko odotukset sitten liian kovat vai mikä oli, mutta orkesterin keikka jätti hieman hailakan maun. Mutta Disco Ensemble on aina Disco Ensemble ja toivottavasti saamme pian kuulla bändiltä jälleen uutta materiaalia. Tosin Porin keikan jälkeen yhtye suuntasi vielä kuukaudeksi Saksaan.


Perjantaina Kirjurinluodon pimenevässä illassa nähtiin vielä Terveet Kädet, Pelle Miljoona Oy:n jäähyväiskeikka sekä Appendix. Pelle Miljoona yhtyeineen taisi kuitenkin lopulta sen kuuluisan pankin räjäyttää. Pelle ja Tumppi Varonen vaihtelivat paikkojaan mikin ja rumpupallin välillä, ja yleisö oli mehuissaan. Andy McCoyn rokkitähteyskin välittyi takariviin asti.

Porisperen lauantain artistikattaus oli reilusti perjantaita heikompi. Oli (turhan aikaista) Mokomaa, cover-bändejä, ruotsalainen Graveyard, Radio Rockin kisavoittaja Battle Beast sekä elävän elämän Spinal Tap, kanadalainen Anvil. Bändi joka yli 25 vuotta sitten oli lupaava metalliyhtye, mutta jolta sitten menikin kaikki ns. vituiksi. Noh, pari vuotta sitten Anvilin toilailuista tehtiin dokumenttielokuva, jonka jälkeen keikkaa on taas riittänyt. Mutta jokatapauksessa esim. Metallica ja Slayer ovat nimenneet bändin esikuvakseen, joten ei kyseessä täysin turha poppoo ole.


Puoli yhdeksän aikoihin lauantai-iltana päälavalle nousi kiireistä keikkakesäänsä lopetteleva Kotiteollisuus. Bändin keikka tosin alkoi hivenen myöhässä, sillä pikkulavalla musisoinut Battle Beast venytti keikkansa muutaman minuutin ylipitkäksi. Tästä ei Jouni Hynynen pitänyt ja hän myöskin tapansa mukaan kertoi sen kaikille. Kotiteollisuus veti esiintymisensä läpi tutulla rutiinilla ilman erityisiä hienouksia. Kiertuekitaristi Miitri Aaltosen mukanaolo on tuonut selkeästi lisäarvoa ja syvyyttä bändin live-esiintymiseen.


Kotarin jälkeen vuorossa olivatkin enää Taage Laihon johtama Iron Maiden cover-pumppu sekä illan odotetuin esiintyjä, ruotsalainen Raised Fist. Maailman kovin hc-bändi (ainakin allekirjoittaneen mielestä) ei pettänyt tälläkään kertaa, ja meininki oli hurjaa niin lavalla kuin sen edessäkin.


Sunnuntaina Porisperen perhepiknikillä esiintyivät vielä Jytäjyrsijät, Hevisaurus, Jukka Poika ja Paleface. Turku Rock City oli kuitenkin silloin jo matkalla kotiin. Festivaali veti viikonlopun aikana Kirjurinluotoon noin 9000 kävijää, mikä jäi muutaman tuhannen päähän tavoitteesta. Perjantai oli odotetusti festarin suosituin päivä.

Festarivieraan näkökulmasta Porispere oli oikein hieno tapahtuma. Järjestelyt toimivat moitteettomasti, juomaa sai nopeasti eikä vessajonoja ollut. Alue oli sopivan pieni, mutta suuria ruuhkia ei kuitenkaan syntynyt mihinkään. Uskon, että vaikka yleisöä olisi ollut se muutama tuhat enemmänkin, niin siltikään järjestelyissä ei olisi ollut moitteen sijaa. Toivon mukaan Porispere jatkuu samanlaisena tulevinakin vuosina, eivätkä järjestäjät ahneuksissaan lähde kasvattamaan festivaalia liian suuriin mittasuhteisiin. Pienemmilläkin tapahtumilla on selkeästi tilauksensa.

Viikon Spotify: Eric Church - Carolina

Kantrin uudella kultapojalla Eric Churchilla menee juuri nyt lujaa. Miehen vastikään ilmestynyt kolmosalbumi Chief rysähti listojen kärkeen sekä kantripuolella että yleisellä albumilistalla.

Myös Erkki Kirkon edellinen albumi Carolina myi kultaa, mutta se ei listojen kärkiä kolkutellut. Chiefin ilmestymistä kotimaisten levykauppojen hyllyille kannattaa ottaa haltuun tämän viikon Spotify-levy.

34-vuotias Church lokeroituu kantriin, mutta janan modernimpaan päähän. Church tuntuu hallitsevan perinnetietoisen countryn elementtien kierrättämisen osaksi urbaanimpaa keitosta, jossa kantriin sekoittuu sopivassa suhteessa rock ja pop.

Jaa, miksi tämä Church osui tutkaan? Pienen pieni osa saattoi olla tällä kappaleella, varsinkin sen nimellä.

Foo Fightersilta dokumentti autotallikiertueesta

Foo Fighters on julkaissut YouTubessa dokumentin keväällä tekemästään autotallikiertueesta. 40 Minuutin dokumentti on koostettu yhtyeen kahdeksasta keikasta fanien autotalleissa Yhdysvalloissa.

Tempaisu liittyi tuoreen Wasting Light -albumin promootioon, joka on tehty Dave Grohlin omassa autotallissa.

Viikon video: Frank Turner - If Ever I Stray

Mikä siinä on kun brittien pitää kuvata musiikkivideot aamunkoitteessa rannalla? Lahjakas nuoriherra Turner on syyllistynyt myös tähän perisyntiin. Tänä vuonna England Keep My Bones -levyn julkaissut Frank Turneria on hehkutettu moneen otteeseen tässäkin blogissa ja eikä syyttä.



Mutta nyt tuntuu että Turneria on johdettu harhaan. Englang Keep My Bonesilta ensin julkistettu I Still Believe ei ollut sekään ihmeellinen musiikkivideona, mutta tunnelmaltaan ja kuvaukselta ihan hauska. If Ever I Stray on kuvattu biisin sanoman mukaisesta Englannin kanaalin rannalla. Turnerin omaperäisyys artistina olisi ansainnut parempaa. Eihän tässä videossa mitään vikaa ole, mutta tämä on nähty jo aikaisemmin.

Alice Cooper julkaisee uuden albumin Welcome 2 My Nightmare

Kauhurokkari Alice Cooper julkaisee jatko-osan vuonna 1975 julkaistulle klassikkoalbumilleen Welcome To My Nightmare. Syyskuun 21. päivä julkaistava Welcome 2 My Nightmare jatkaa siitä mihin konseptialbumi Welcome To My Nightmare jäi. Welcome To My Nightmare oli Alice Cooperin ensimmäinen sooloalbumi ja sitä pidetään yhtenä legendaarisen artistin parhaista.

Mukana uudella albumilla vierailevat mm. alkuperäiset Alice Cooper – jäsenet Denis Dunaway, Michael Bruce ja Neal Smith sekä Steve Hunter. Albumin ensimmäinen single I’ll Bite Your Face Off lähtee radiosoittoon elokuun 22. päivä. Albumin äänitti Cooperin pitkäaikainen yhteistyökumppani , joka tuotti myös vuoden 1975 Welcome To My Nightmare – albumin.

Alice Cooper lähtee lokakuussa Euroopan kiertueelle. Suomessa Cooper on vieraillut lukuisia kertoja, viimeksi heinäkuussa.

Albumin biisilista näyttää tältä:
1.I Am Made Of You
2.Caffeine
3.The Nightmare Returns
4.A Runaway Train
5.Last Man On Earth
6.The Congregation
7.I’ll Bite Your Face Off
8.Disco Bloodbath Boogie Fever
9.Ghouls Gone Wild
10.Something To Remember Me By
11.When Hell Comes Home
12.What Baby Wants
13.I Gotta Get Outta Here
14.The Underture
15.We Gotta Get Out Of This Place (bonuskappale)

Torstaiduo: Lie To Me

Tom Waitsin Lie To Me 2006 julkaistun Orphans-boxin. Lie To Mestä tehtiin myös virallinen video. Biisi tehtiin, kuten lähes kaikki Waitsin biisit 80-luvulta lähtien, yhteistyössä Waitsin vaimon Kathleen Brennanin kanssa.



Bryan Adams julkaisi Lie To Me-nimisen rakkausballadin 1998 ilmestyneellä On a Day Like This-levyllä. Mutta koska siitä ei löydy videota, pistetään tilalle Jonny Langin vuotta aiemmin ilmestyneen Lie To Me-levyn nimiraidasta tehty video.

30 kuluvan vuoden alulla täyttänyt Lang oli 90-luvun lopulla "seuraava suuri valkoinen blues-kitaristi". Kelpo uran mies onkin tehnyt, mutta suurille massoille mies on jäänyt lopulta odotettua tuntemattomammaksi. Viime vuosina hän onkin lähinnä vieraillut erinäisten artistien levyillä kuten viime vuonna julkaistulla Cindy Lauperin paluulevyllä.



P.S.

Luonnollisesti myös Bon Jovi on tehnyt Lie To Me veisun. Se ilmestyi 90-luvun puolivälissä These Days-albumilla. Imelähkö rakkausballadi ei kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään aiemmin julkaistua Always-viisua, kun tapeltiin limudiskojen illan viimeisen hitaan paikasta. Onneksi bändi sai harjoitella sointukiertoja, joita käytettiin pari vuotta myöhemmin Armageddon-leffan soundtrackilla.

Haastattelussa: The 5th of April

Turkulainen The 5th of April avasi DBTL-lauantain pelin ikärajattomalla The Alueella. Keväällä Turku Bandstandin nimiinsä kuitannut bändi valmistelee parhaillaan debyyttijulkaisuaan. Oheisessa haastattelussa basisti Tuomas Markkula ja rumpali Juho Sorvari paljastavat muun muassa, millaista symboliikkaa bändin nimen taakse kätkeytyy.


The 5th of April haastattelu by Turku Rock Cty

Haastattelussa: Jarkko Martikainen

Myös YUP:sta tuttu Jarkko Martikainen kuului DBTL:n Linnateatteri-iltojen esiintyjiin. Ennen keikkaa käydyn juttutuokion aikana selvisi mm. miten Martikaisen nykyinen soolona kiertäminen eroaa YUP-ajoista.

Viikon Spotify: Tim Barry - 28th And Stonewall

Tim Barryn tuotantoon tuli tutustuttua laajemmin hiljattain ilmestyneet split seiskan kautta, jossa toisella puolella oli Frank Turnerin Try This At Home ja toisella Tim Barryn Thing Of The Past. Tämän innoittamana ajattelin jakaa ilosanomaa Viikon Spotifyn muodossa, valitsin tähän tarkoitukseen viime vuonna ilmestyneen 28th and Stonewall.

Tim Barry kuuluu samaan kategoriaan Frank Turnerin ja Chuck Raganin kaltaisten ex-punkkareiden kanssa, jotka ovat vaihtaneet tyyliään astetta folkimpaan suuntaan. Tim Barry hankki kannuksensa punkbändissä nimeltään Avail, mutta on vuodesta 2004 asti toiminut sooloartistina. 28th and Stonewall on järjestyksessään Barryn neljäs levy. 14 biisiä tiukkaa folk-punkkia ja americanaa, jos tätä johonkin pitäisi verrata niin kyllähän Barryn tuotannossa on paljon samoja elementtejä kuin Chuck Raganilla. Mutta Barryn levyissä on myös enemmän kantrin ja bluessin vivahteita.

Elokuu on hyvä aloittaa Virginialaisen folkin parissa.