Iron & Winen alias Samuel Beamin levy on alkuvuoden odotetuimpia tapauksia, eikä aivan syyttä. Amerikkalaisen singer-songwriterin vuonna 2007 julkaistu The Shepherd's Dog oli kovaa valuuttaa indiepiireissä.
Tuore Kiss Each Other Clean todistaa, ettei yhden miehen orkesteri ole myynyt musiikillisia periaatteitaan, vaikka nykyään taustalta löytyykin Warner Brosin massiivinen koneisto.
Kiss Each Other Clean liukuu aiempaan tuotantoon verrattuna hieman keskemmälle. Levyä on tuotettu aiempaa enemmän. Levy on kuitenkin luultavasti hieman helpompi lähestyttävä kuin The Shepherd's Dog.
Tuoretta levyä lienee osuvinta luonnehtia aiempaa Iron & Wine -materiaalia popimmaksi. Tässä yhteydessä pop saa kuitenkin pelkästään positiivisen kaiun. Sellaisen Simon&Garfunkel-tyyppisen "tämähän on täydellistä poppia"-kaiun.
Koska taiteellisesti Beamilla on ilmeisesti ollut melko vapaat kädet, levy-yhtiön vaihdos lienee vain positiivinen seikka. Massiiviset promootiorattaat toivottavasti takaavat sen, että Iron & Winen musiikki löytää yhä useampaan soittimeen ja toivottavasti myös joillekin radioaalloille. Ei se ainakaan ansaitsematonta olisi.
Muutoksista huolimatta tuttujakin I&W-elementtejä löytyy. Beam osaa edelleen maalata komeita ja tunnelmallisia kuulokuvia. Brother In Love tulee olemaan vuoden komeimpia piano-soul kappaleita vielä marraskuussakin.
Viime vuoden puolella levitykseen tupsahtaneet Walking Far From Home ja Tree By The River olivat rauhallisia tunnelmapaloja. Myös Kiss Each Other Clean painottuu pop-skaalan kevyin äänenpainoin etenevään päähän. Aivan koko levy ei kuitenkaan operoi pelkkien hauraiden piano-balladien varassa.
Kymmenen raitaa käsittävän levyn loppusuoralta löytyy miellyttäviä yllätyksiä, jotka johdattavat ajatukset rytmikkäämmän ilmaisun äärelle. Menevämmät raidat tuovat sopivaa vaihtelua levyn yleisilmeeseen.
Big Burned Hand on Stevie Wonder-grooveineen alternative-discoissa varma hitti. Levyn päättävä seitsemänminuuttinen Your Fake Name Is Good Enough For Me ei jää ainakaan huonnommaksi maukkaine torvineen.
Loppulausuma:
Tämä levy tullee saamaan aiempaa suuremmat kansanjoukot liikkeelle. Samalla sitä kuitenkin arvostellaan vanhojen Iron & Wine -fanien keskuudessa.
Paras hetki:
Levyn loppupään rytmikilleri Big Burned Hand.
Muistaakseni jo Shepherd's Dog sai osakseen arvostelua fanien joukossa, joten sikäli muutosta tällä on turha odottaa. Musta toi oli vaan ihan hiton tylsä. Ja yks alkuvuoden suurimmista pettymyksistä. Katotaan mitä kansanjoukot sanoo.
VastaaPoistaOlen sen verran myöhäisherännyt Iron & Winen suhteen, etten ole perehtynyt kovin syvällisesti Shepherd's Dogin saamaan vastaanottoon. Itse pidin levystä ja pidin uudestakin.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä tylsyys-kommentit, mutta meikälle putosi muutamalla kuuntelulla. Yleisesti ottaen kehottaisin maistelemaan levyä huolella. Tietyissä fiiliksissä ei varmaankaan toimi. Itselleni sattui nyt sopiva fiilis.