perjantai 14. tammikuuta 2011
Levyarvostelu: Sister Flo - Ystävyys/Friendship
Samae Koskinen on jälleen kovasti tapetilla. Sister Flo julkaisi uuden levyn joulun kynnyksellä ja soololevy on ohjelmassa myöhemmin keväällä.
Sister Flo teki uuden levyn myötä kovan ratkaisun ja julkaisi levyn ainoastaan vinyylinä ja latausversiona. Levyn kuuntelun myötä logiikka päätöksen takana aukeaa. Ystävyys/Friendship on tiukkaa tunnelmointia ja kokeellisuutta. Tämän levyn paikka ei ole autosoittimessa.
Bändin edellinen levy AU oli arvostelumenestys ja musiikin rakastajat ottivat sen sankoin joukoin omakseen. Au:n myötä kokeellisuuden hankeen tarpomaan lähtenyt ryhmä työntää uutukaisella raja-aitoja yhä kauemmas ja jatkaa improvisaatioon ja yllätyksellisyyteen pohjaavien korpimaiden samoamista.
Ystävyys/Friendship vaatii kuuntelijaltaan keskittymistä. Levyä työstettiin improvisaatiolähtöisesti ilman suurempia suuntaviivoja. Sister Flon mukaan levy on vastaisku nykypäivän single-vetoisuudelle. Sitä se todella on, hyvässä ja pahassa.
Kokonaisuus on melko muodoton kokeilu, joka on aina riski. Parhaimmillaan juttu onnistuu hienosti, mutta pahimmillaan muodottomuus on lähes sietämätöntä kuunneltavaa.
Ystävyys/Friendship operoi jossain välimaastossa. Parhaimmillaan levyltä löytyy hienoja yksittäisiä hetkiä. Unenomaisen kevyessä leijunnassa, joka esimerkiksi seitsemänminuuttisesta Shapesista välittyy, on jotain hyvin Pink Floyd -maista.
Harmi vain, että biisit eivät oikein pysy läjässä koko kestoaan. Pahimmillaan biisit lipeävät sekavan heilumisen puolelle. Joku toinen on varmasti riemuissaan tämän tuotoksen ympärillä, mutta itse kaipaan hieman enemmän formaaliutta ja perinteistä rakennetta.
Levy elää ja kuolee biisien synnyttämien tunnetilojen kautta. Esimerkiksi Shapes rakentaa vahvan kuulokuvan päähän. Biisi etenee ja sillä on myös riittävän selkeä suunta.
Hiukan rankemmalla karsinnalla, suunnittelulla ja tiukemmalla lähestymiskulmalla levy olisi timanttinen. Ei se nytkään huono ole, mutta potentiaalia oli enempään.
Miksi kuunnella:
Sieltä täältä pilkistävät neronleimaukset nostavat levyn selvästi plussan puolelle.
Paras hetki:
Shapes. Silkkaa neroutta alusta loppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti