Spiritti puuttuu...
Manic Street Preachersin keulahahmo James Dean Bradfield tylytti taannoin uusia bändejä. Bradfieldin mukaan ei kuulemma enää löydy pitkäjänteisesti uraa luovia rockbändejä, kun radio suoltaa eetteriin vaan haaleaa kertakäyttöpuuroa.
Bradfield ei kuulemma löydä "sykähdyttäviä rockbändejä" ja "nykypäivän lista-pop on masentavaa kuunneltavaa".
Tähän väliin huomautettakoon, että ilmeisesti Mestan jutun pohjana käyttämässä uutisessa Bradfield puhuu lähinnä indien kuolonkorahduksista. (Mikä tietenkin herättää kysymyksen, mitä se rock oikein on. Palataan tähän seuraavassa jaksossa).
Se pitää kyllä paikkansa, että tällä hetkellä pinnalla ei ole yhtä ilmiötä, joka valloittaisi esimerkiksi Britti-popin tavoin niin skeneilijöiden kuin tavallisenkin kansan mielet. Toisaalta musiikkikenttä on kaikin tavoin pirun paljon sirpaleisempi kuin ennen. En edes usko, että koskaan enää tulee sellaista musiikillista ilmiötä, "sukupolven ääntä", jonka nimeen "kaikki" vannovat.
Jep, listapop ja keskivertoradio on melko turruttavaa. Mutta kyllä sitä hyvää musiikkia löytyy, jos vaan haluaa löytää. Tosin ei välttämättä kertakäyttöhittejä voimasoitossa veivaavilta kanavilta. Mutta jos laajentaa horisonttiaan... Yksi taikasana tässä on netti.
Parin viime vuoden aikana omalle kohdalle ovat osuneet mm. Chuck Ragan, Frank Turner, Lucero, Dylan Leblanc, Melissa Nadler, Russian Red, Agnes Obel, Black Dub, Blaze Foley, Holly Miranda, Laineen Kasperi, Pete Molinari...
Tosin enpä ole juuri näitä radiosta bongannut (ellen ole itse niitä soittanut).
Mitä tulee kertakäyttöisyyteen, niin enpä ole esimerkiksi noista yllä olevista bändeistä haastatteluiden tai muiden lausuntojen perusteella kovin kertakäyttöistä kuvaa saanut. Taitavat tehdä musiikkia muista lähtökohdista kuin kassakone edellä.
Eikä näitä ole suuremmin edes tarvinnut metsästää. Ovat vaan tulleet tavalla tai toisella vastaan. Esimerkiksi levykauppojen setien, kavereiden ja muiden bändien suosittelemina.
Korvat ja mielet avoinna, niin ne bändit löytyvät.
P.S. Bradfieldiin palatakseni: en tiedä miten on, mutta luulisin, että indie-skeneilijätkin löytävät suosikkinsa vuonna 2011 jostain muualta kuin keskivertoradion aalloilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti