Eli näin se lähtee loputkin rock-uskottavuudesta.
Aloin jo vuoden 2005 paikkeilla varovasti uskoa, että ehkä television tähdenteko-ohjelmista sittenkin on johonkin. PMMP:n Kovemmat kädet oli melkoisen kelvollinen teos Paulan ja Miran Popstars-menneisyyden huomioon ottaen. Uskoni vahvistui vankaksi vuonna 2007 Leskiäidin tyttärien myötä (tai sitten ymmärsin vaan PMMP:n olevan erityislaatuinen bändi).
Vuonna 2010 olen varmaakin varmempi. Idolsit, Popstarsit ja muut ohikiitäväksi tähdenlennoksi takovat ohjelmat ovat ehdottoman tärkeitä ja hyödyllisiä. Syynä tähän on Jenni Vartiainen, jonka levy on vuoden parhaimpia. Eikä se Anna Puun kakkoslevykään huono ole.
Paula ja Mira, Jenni ja Anna ovat kaikki entisiä idoli/poptähteilijöitä. Jenni jopa sattui päätymään Gimmeliin (never forget). Pitkä matka on näistä ajoista tultu Seilin julkaisseeseen Jenniin.
Tietenkään Jennissä tai PMMP:ssä ei ole juurikaan samaa kuin 2002 vuoden Popstars-kilpailijoista. Vakavasti otettavaa uraa on oikeastaan pystytty luomaan siinä kohtaa, kun on päästy skaba-stigmoista eroon.
Ja joo, tuleehan muutaman helmen mukana suureksi osaksi kuraa, joka ei välttämättä kaipaisi yhtään julkisuutta tai myytyjä levyjä. Luonnonvalinta kuitenkin toimii aika hyvin nähdäkseni tässä. Äärimmäisen kilpailulla alalla huonot (ja valitettavasti vähän paremmatkin joskus) hiipuvat äkkiä pois (mainitsiko joku Ilkka Jääskeläisen?).
Suomen kokoisessa maassa todellinen tähtipotentiaali on toki rajallinen. Mutta mitä siitä? Oikeastihan parasta viihdettä ovat ne huonot laulajat. Toinen huvin aihe on arvailla, että tuleeko niistä kenestäkään koskaan mitään. (Ja kyllä, ei ollut itselläni kykyä nähdä Vartiaisen erinomaisuutta kahdeksan vuotta sitten).
Kuukauden päästä sitä parasta viihdettä taas saa. Idols alkaa 3. helmikuuta. Parhaaseen katseluaikaan, totta kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti