--------------------------
1950-luvun alussa Sinatra oli rappiolla. Aiempien vuosikymmenten menestys näytti olevan taaksejäänyttä. Keikkoja ei juuri ollut, eikä levytyssopimuksesta tietoakaan. Ura tuntui, jos ei olevan umpikujassa, niin ainakin junnaavan paikallaan.Sinatran pelastajaksi ilmaantui Alan Livingston. Capitol recordsin a&r-puolen varatoimitusjohtaja tarjosi maaliskuussa 1953 Franky-boylle seitsemän vuoden diiliä. Livingston oli jossain määrin Sinatra-fani, eikä kuunnellut kollegoiden varoitteluja entisestä starasta.
Jo ensimmäiset Capitol-levytykset olivat jonkunmoisia hittejä. From Here To Eternity voitti Oscarin. Myös Songs for Young Lovers ja Swing Easy -levyt saivat innostuneen vastaanoton. Sinatran ja nuoren arreista vastanneen Nelson Riddlen yhteistyö loksahti lopullisesti kuitenkin kohdilleen vuoden 1955 levyllä In The Wee Small Hours, joka on Zoomin kesän ensimmäinen klassikko.
In The Wee Small Hours on konseptialbumi. Se ilmestyi pian Sinatran ja Ava Gardnerin suhteen päätyttyä. Se onkin nostettu yhdeksi kaikkien aikojen erolevyistä.
Alunperin levy ilmestyi 12-tuumaisen lp:n lisäksi 10-tuumaisena tupla-albumina, joka oli harvinainen julkaisumuoto. Sillä alleviivattiin konseptin eri puolia.
Sinatran balladivaihde on tällä levyllä suurimmillaan. Mahtipontisuus ja swingi loistavat kuitenkin poissaolollaan. Franky on yksin siellä savuisen kapakan nurkassa muistelemassa Avaa. Eron hetkellä kovimmatkin jätkät ilmeisesti ovat hyvin yksin. In the Wee Small Hours on melankolinen ja surullinen levy.
Nimiraitaa ovat coveroineet muun muassa Carly Simon, Jamie Cullum, Art Blakey ja Count Basie.
Tom Waits on sanonut, että In The Wee Small Hours on yksi hänen suosikkilevyistään ja oli varsinkin Waitsin alkupään tuotantoon isona vaikuttajana. Varsinkin Waitsin 1974 julkaistu kakkosalbumi The Heart of Saturday Night onkin kannestaan lähtien paljon velkaa In The Wee Small Hoursille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti