Vuonna 1911 syntynyt italialais-amerikkalainen Lou Prima oli monipuolinen muusikko. Hän lauloi, soitti trumpettia ja kirjoitti biisejä. Hän myös näytteli jonkin verran.
Prima oli muotitietoinen muusikko. 20-luvulla hän soitti big bandissa New Orleans-jatsia. 30-luvulla hän kuitenkin vaihtoi tyylinsä swingiin, 40-luvulla hän siirtyi takaisin big band-musiikkiin, 50-luvulla hän soitti Las Vegasin yökerhoissa ja 60-luvulla kokeili siipiään jopa pop-rock-bändissä.
50-luvun alussa big bandien suosio oli laskussa, eikä Primalla mennyt taloudellisesti kovinkaan hyvin. Myös hänen järjestyksessä neljäs vaimonsa Keely Smith oli raskaana, joten rahalle oli käyttöä.
Prima tarttui puhelimeen ja soitti ystävälleen Bill Millerille, joka oli töissä Las Vegasissa Sahara-yökerhossa. Kyseisen yökerhon yleisön nihkeydestä Primaa varoitteli Cab Caloway, mutta koska Prima tarvitsi rahaa, suuntasi hän saksofonisti Sam Buteran ja muutaman muun muusikon kanssa Vegasiin. Bändi sai nimekseen The Witnesses.
Näistä Sahara-yökerhon 50-luvun fiiliksistä pääsee nauttimaan The Wildest!-albumilla. Levy nauhoitettiin keväällä 1956. Levy julkaistiin kuitenkin niukasti vuoden 1957 puolella.
Louis Priman kritisoijat ovat pitäneet miestä vain italialaisena Louis Armstrong -imitaationa. Priman ohjelmistoon kieltämättä kuului säännöllisesti Satchmon ohjelmistoa. Tälläkin levyllä kuullaan kolme Armstrongin tunnetuksi tekemää kappaletta. Medley kappaleista Basin Street Blues ja When It's Sleepy Time Down South sekä levyn päättäävä (I'll Be Happy When You're Dead) You Rascal You.
The Wildestilla tulee esiin Priman monipuolisuus. Myöskään Keely Smithin, Sam Buteran ja bändin osuutta levyllä ei sovi vähätellä.
Myöhemmässä uransa vaiheessa Prima erosi Smithistä, jonka kanssa oli saanut Grammyn 1959.
1967 Priman tunnistettava ääni toi hänelle ääniroolin Walt Disneyn Viidakkokirjassa. Prima antoi äänensä Kuningas Louielle.
70-luvulla Priman terveys alkoi pettää ja esiintymiset jäivät vähemmälle. Hän kuoli 1978.
Priman vaikutus yli genrerajojen on ollut merkittävä. Hänen tyylistään vaikutteita ovat saaneet lukuisat muusikot ja hänen tekemiään tai tunnetuksi tekemiään kappaleita on versioitu runsaasti.
1988 Brian Setzer coveroi Wildestillakin kuultavan Jump, Jive An' Wail hyvällä menestyksellä. Vielä isompi hitti tuli David Lee Rothin Just A Gigolo-versioinnista. Priman ja Keely Smithin on sanottu myös antaneen toimintamallin Sonny&Cherille.
Ihan kelpo entertainerihan Prima oli. Tyyli jostain big band swingin, italoiskelmän ja jump bluesin välimailta. Turkulaistakin rock-skeneä tuotanto liippaa läheltä, sillä Nite Time Jumpers veti aikanaan keikoilla (ja vetää kenties edelleen) komeaa "Caldonia" -versiota. Taisi muuten mennä levylle saakka tuo versio?
VastaaPoistaSuomessa yleisemmin ainakin Hullujussi versioi jo 1970-luvulla Primaa. Muistaakseni myös Kalle Fält noin ulkomuistista. Olisivatkohan nuo jopa ensimmäiset levytetyt Prima-vedot Suomessa?
Oli miten oli, kiehtovia nuo rockia edeltäneet tyylit. Kovin tuttuja sointukiertoja ja grooveja kaikki paikat täynnä. Tykimmästä matskusta puhuttaessa jos Priman rinnalle laittaa Big Joe Turnerin, aletaan olla yhä lähempänä alkuperäisen R&R:n ydintä. Ehkä jopa niin lähellä, että voidaan todeta 50-luvun R&R:n olleen enemmänkin markkinointinimi ajassa liikkuneelle uusvanhalle musalle. "Kutsuvat sitä uudeksi musaksi mutta meilläpäin sitä soitettiin jo 30-luvulla", kuten eräässä Jerry Lee Lewis -historiikissa asia noin osapuilleen ilmaistiin.
Caldoniaa ei löytynyt NTJ:n diskografiasta ainakaan nopealla googletuksella. Sen sijaan pitää erikseen kehua Check It Out -kiekkoa, jolla on mainioita versiointeja useammasta klassikosta. Sopii aloittaa vaikkapa T-Bone Shufflesta. Pitääkin napata hyllystä mukaan tuo kiekko lähipäivinä ja järjestää hiukan radiosoittoa.
VastaaPoista