Ryan Adams 2.0Toisinaan elämä yllättää positiivisesti pyytämättä. Poikkesin alkuviikosta toimittamassa suosikkilevykaupassani (siinä läheisessä ja fyysisessä) aivan muita asioita, kun silmäni harhailivat uutuushyllyyn.
Dylan LeBlanc? Vuoden parhaimman americana-levyn kuulemma pyöräyttänyt. Americana on kieltämättä ollut aina lähellä sydäntä, vaikka en koskaan genrelle koskaan kovin tarkkoja rajaviivoja vetää.
LeBlanc joka tapauksessa tietää miten tehdään hyvä levy. Tai sitten 19-vuotias(!!!) kaveri on osunut vahingossa ja tuurilla häränsilmään. Äänestä ja ihanan vanhatavasta musiikillisesta lähestymistavasta ei kyllä uskoisi, että tässä luikauttaa menemään vuonna 1990 syntynyt muusikko.
Shreveportista Louisianasta kotoisin oleva laulaja on saanut kunnon vieraitakin levylle Emmylou Harriksesta alkaen. Esikuvikseen LeBlanc lyhyen Google-tuokion perusteella mainitsee mm. Neil Youngin, Townes Van Zandtin ja Spooner Oldhamin.
LeBlanc on hengaillut nuoresta lähtien Fame-studion sessiomuusikoiden kanssa. Kitaraa kaveri on soittanut 11-vuotiaasta ja biisejä kirjoitellut 15-vuotiaasta lähtien.
Kaveri kuulostaa hämmentävän paljon Ryan Adamsin (jonka kanssa myös Adams on duetoinut) paremmalta tuotannolta. Jos kannessa ei lukisi Dylan LeBlanc, voisi levyä luulla Whiskeytownin outtake-kokoelmaksi. Tuesday Night Rainin laulumelodia ja fraseeraus tuo erehdyttävästi mieleen Whiskeytownin Faithless Streetin nimiraidan mieleen. Enkä ihmettelisi, jos Ryanin Love Is Hell -olisi ollut yöpöydän kulmalla biisejä kirjoittaessa.
Voihan se tietysti olla, että Ryan nyt taas vedättää hyväuskoista musabloggaria.
Kuulas ja bluessahtava ääni tässä nyt joka tapauksessa laulaa. Musiikki on akustispainotteista ja rauhallista. Biisit kuitenkin soljuvat ja vaihtelua on riittävästi, jottei 12 raidan aikana ehdi pitkästyä.
LeBlancin musiikki toimii joka kuuntelulla paremmin. Osa biiseistä aukeaa hitaasti, mutta musiikki palkitsee kuuntelijansa. Pelottavan lupaava alku uralle.
Miksi kuunnella: Täydellistä syysmusaa kuulaisiin syysiltoihin.
Paras hetki: 5th Avenue Barin kuulaan haikea blues.
Koko debyytti löytyy myös Spotifysta. Suositellaan kuitenkin hankkimaan fyysisesti, ja ennen kaikkea vinyylinä.
Dylan LeBlanc – Paupers Field
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti