Jori on nero
Suoritan parhaillaan empiiristä koetta: sairastan kotona viltteihin kietoutuneena. Ulkona sataa vettä ja kuuntelen uutta Magenta Skycodea. Sitä, jota kuulemma kissat ovat inspiroineet (kuten kannesta voi päätellä).
Hypoteesini on, että Magenta Skycoden uusi levy Relief parantaa elämänlaatuani tai ainakin tarjoaa pientä helpotusta. Ensimmäinen raita (The Simple Pleasures) pyörimään, katsotaan miten käy.
Nopeasti käy selväksi, että Relief tuntuu olevan vahvojen fiilisten musiikkia, ja se on hyvä. Trains Are Leaving the Yard paalaa tämän päivän jokaisen värisävyn. Toimii mainiosti lokakuisessa päivässä, jolloin haluaa paeta maailmaa.
Veikkaisin tämän toimivan kyllä yhtä lailla kaikkina vuodenaikoina. Kakkosraita Kipling on kuin se biisi, joka minulta jäi säveltämättä viime kesän puistoon suuntautuneella pussikaljoittelureissulla.
Sitä paitsi onhan tähän levyyn liittyen tehty maailman suloisin¶s musiikkivideo.
Let's face it. Magenta Sykcode on mainio bändi varsinkin levyllä. Muutaman vuoden takainen IIIII on mainio levy, mutta en aivan ylistävimpiä näkemyksiä siitä koskaan allekirjoittanut. Relief on parempi, aurinkoisempi ja kepeämpi.
Kissojen henkisen läsnäolon ja Jori Ässän aiemmat ansiot huomioiden ei kai ole ihme, että tässä se nyt on: vuoden paras kotimainen levy. Mutta Relief on enemmänkin.
Simon&Garfunkelin Bridge Over Troubled Water on täydellistä pop-musiikkia, Nationalin High Violet on täydellistä pop-musiikkia ja Magenta Skycoden Relief on täydellistä pop-musiikkia. Mutta onko sekään oikeastaan ihme?
We're Going To Climbin piiloraidan viimeiset tahdit laukkaavat kauas aurinkoisten vuorten taa. Ulkona sataa. Kipeän (vaikea sanoa onko tämä enemmän henkistä vai fyysistä kipeyttä) pitäisi kammeta itsensä kylmään sateeseen. Ei huvita. Painan playta ja pakenen lämpimiin sointuihin. Elämänlaatuni on parantunut.
Miksi kuunnella: Täydellistä pop-musiikkia
Paras hetki: Ne kymmenen biisiä, jotka tällä levyllä on.
P.S. Kun olin siirtämässä tätä bloggeriin, ovelta kuului mau.
Kelpo platta Fleet Foxes -vaikuttimineen, jotka toki vedetään brittiläisen pop-suodattimen läpi niin että tärähtää kuin Kipperin kypärä Bergin taklauksesta (eittämättä osuva metafora juuri tässä kohdin).
VastaaPoistaJori itse puhuu Beach Boys -lauluharmonioiden vaikutuksesta levyn antiin Suen haastattelussa ja miksei, samalla sylttytehtaallahan tässä ollaan. Grand Canyonin kokoisia akustisia tiloja ja yleistä pastoraalifiilistä. Kelpo duunia, todellakin.
Seuraavaksi jonkun pitäisi osata markkinoida tämä paketti kansainvälisen tason kulttibändiksi. Tanskalaisena bändinä tämä olisi jo kaupattu kaikkialle noin vertailun vuoksi tyyliin Mew et al. Ja vielä hetki sittenhän Tanska oli popin/rockin hautausmaa. Mihin siis pystyy Suomi ja Suomen Turku?