John Mellencamp kuuluu niihin artisteihin, joita harvemmin on vedetty isolla pensselillä lööppeihin. Suurista otsikoista ja yleisen arvostuksen puutteesta huolimatta mies on täräyttänyt yli 30 vuoden pituisen uran, vieläpä melko tasalaatuisen sellaisen. Uransa alussa saadusta Springsteen-kloonin maineestakin Mellencamp on rimpuillut vuosien saatossa irti. Mellencampin elämään on vastuksia riittänyt lapsuudesta lähtien. Sitkeys ainakin tässä tapauksessa palkitaan.
Elokuun lopulla ilmestynyt levy on parasta Mellencampia aikoihin. Ensinnäkin levy on purkitettu 50-luvun tyyliin monona ja kertaotoilla. Silkkaa asiallisuutta! Mellencampin uutukaisessa on paljon samaa lämpimyyttä ja vaivattomuutta kuin ikätoveri John Hiattin viime keväällä ilmestyneellä The Open Road-levyllä.
Mikähän siinä iässä on... Useampi lähes tai vähän yli kuusikymppinen on löytänyt uuden luovuuden keitaan noihin aikoihin. Springsteen teki sen Seeger Sessionsilla, Hiatt Open Roadilla ja nyt Mellencamp. Onko selitys niinkin yksinkertainen, että pakottamaton fiilis löytyy, kun ei enää tarvitse todistella kenellekään mitään ja on löytänyt elämässään paikkansa?
Jos näin on, niin sopisi monen tuoreeemmankin muusikon varttua äkkiä eläkeikään.
John Mellencamp – No Better Than This
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti