Salaisten nautintojen lähteellä: Huumorimusiikki

Seuraava dialogi voi vaarantaa mielenterveytesi:

----------------------------

Mies Mustissa: Mun tarvii tunnustaa, et oon aina tuntenut kevyen perverssiä kiinnostusta huumorimusiikkia kohtaan.

Daddy Cool: Samma här.

MM: Huumorimusiikin määritelmä on vaikea, vielä vaikeampi on määritellä hyvää huumorimusiikkia. Mitkä ovat hyvän huumorimusiikin tunnusmerkkejä sinulle, kun puhutaan nimenomaan tarkoituksella huumorimusiikiksi tehdystä kamasta, eikä tahattoman humoristisista veisuista? Aikanaan vakavalla naamalla tehdyt veisut, jotka ajan kuluessa ovat muuttuneet korneiksi ansaitsevat kokonaan oman dialoginsa.

DC: Erityisesti lämmittää parodia jo ennestään tutusta biisistä. Ne yleensä toimii mulle kaikista parhaiten. Huumorimusiikista yleensä puhuttaessa tietynlainen älykkyys huumorissa on paikallaan.

MM: Weird Al Yankovic lienee yksi legendaarisimmista parodian taitajista. En tosin tiedä, miten ne menevät älykkyyden vaatimukseen, mutta Weird Al on tehnyt useita mainioita vetoja, rakkaimpana ainakin mulle tulee mieleen Madonna-väännös Like a Surgeon.



DC: Weird Alin kohdalla älykkyys ja huumori piilee sanoituksissa. Äijän habitus on omaluku sinänsä.

MM: Yksi parodian muoto on hyvin tehdyt artisti-imitaatiot, joita on maailmassa tehty enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Mm. Pete Hulnen Springsteen-parodiat lämmittävät mieltä.

"Do Your Job" by Bruce Springsteen from Pete Hulne

"Bruce Springsteen's American Dream" from Pete Hulne

DC: Entäs legendaariset Stiller-sketsit samasta aihepiiristä?

MM: Kyllä varsinkin Stillerin Legends of Springsteen -pätkät putoavat hc-faniin isosti. Benistä näkee, että hän on fani ja lähdemateriaali on hallussa. Kun homma hoidetaan viimeisen päälle, jälki on hersyvää.



DC: Muutkin stand up -koomikot ovat koittaneet rahkeitaan musiikki parodiassa. Dave Chappellen Prince- ja Rick James-imitaatiot ovat häiriintyneen hyviä.



MM: Chapellen tyylissä on paljon samaa kuin SNL:n musaparodioissa, jotka ovat lajityypin uranuurtajia. Varsinkin nuoren Eddie Murphyn tyylinäytteet ovat vertaansa vailla.

DC: SNL:sta puhuttaessa on muistettava loistava Will Ferrellin Blue Oyster Cult -parodia.

MM: We need more cowbell!



MM: Suomessakin on onnistuttu tekemään toisinaan hyviä musaparodioita, vaikka toki hirveitä epäonnistumiakin on nähty. Turo's Hevi Gee ja pistämätöntä tv-komiikkaakin tehneet Lapinlahden linnut ovat pienestä juntti-imagostaan huolimatta mitä mainiointa komiikkaa.





DC: Myös Eläkeläiset ja Kummeli ovat onnistuneet tässä vaativassa taiteen lajissa.

MM: Kummassakin tapauksessa alkuaikojen meininki on hiukan väljähtänyt, kun hommaa ei osattu lopettaa ajoissa. Sekä Eläkeläiset että Kummeli paisuivat liian suuriksi. Nyky-Eläkeläiset ovat hiukan karikatyyri itsestään.





DC: Musiikkiparodiat ovat yltäneet myös elokuviksi asti, ehkä parhaimmistoon kuuluvat Spinal Tap ja N.W.H - Fear Of Black Hat.

MM: Spinal Tap lienee leffojen puolella ikuisesti ylittämätön tuotos. Ei ainakaan tule oikein mieleen, miten sitä voisi parantaa.



DC: Olen aina pitänyt Fear Of a Black Hat:iä räppiversiona spinal tapista. Aika hyvin kumpikin käy oman genrensä kliseet läpi.



MM: Totta. Huumorimusiikin historia on siis vahvoissa kantimissa, mutta onko genre kuolemassa. Mistä uudet (hyvät) tekijät?

DC: No voi kuule niitähän on vaikka kuinka paljon. Tenacious D toki on ollut useamman vuoden jo olemassa kuten myös Flight of the Conchords. Fuck her Gently ja Business Time ovat jo nyt lajityypin klassikoita.

Fuck Her Gently - watch more funny videos

MM: Niitä uusiakin nimiä oli sulla mielessä?

DC: Ensimmäisenä mieleen tulee kanadalainen Jon Lajoie.

MM: Eikös kaveri ole jotain tv-viihdettäkin tehnyt ainakin ajoittain?

DC: Kyllä. Sarjat tosin eivät suomeen asti ole vielä päässet, joten suomessa hän toki suhteellisen tuntematon.

MM: Ei kai sitten muuta kuin nimi muistiin ja MC Vaginaa luureihin.