Klassikko: 1964 The Rolling Stones - The Rolling Stones

Rollareista on kirjoitettu lähestulkoon kaikki mahdollinen. Maailman suurimmaksi paisunut rockbändi oli alkujaan vastavoima Beatlesille. "Rumat Beatlet" olivat vaarallisia ja arvaamattomia siinä kuin Liverpoolin pojat olivat julkisuudessa kiiltokuvamaisia joka äidin toivevävyjä.

Rolling Stones syntyi Lontoossa samoilla seuduilla hengaavien Mick Jaggerin, Keith Richardsin ja Brian Jonesin kohdattua toisensa. Varsinkin uransa alkuaikoina Rollarit ammensivat bluesista ja muusta amerikkalaisesta perinnemusiikista. Blues oli varsinkin Brian Jonesille kova juttu. Kun bändin nimeäminen tuli ajankohtaiseksi, nimi löytyi Muddy Watersin biisikatalogista.

Sekä Beatles että Rolling Stones kuuntelivat paljon vanhaa amerikkalaista musiikkia. Kumpikin bändi myös levytti uransa alussa lukuisia covereita. Rolling Stonesin debyytillä versioidaan mm. Willie Dixonia, Chuck Berryä ja Marvin Gaye -hittiä Can I Get The Witness. Onkin mielenkiintoista, että alkusysäys USA:ssa riehuneelle 60-luvun Britti-invaasiolle oli amerikkalaisten omassa musiikissa.

Debyytillään Rollarit turvautuivat suurimmaksi osaksi lainamateriaaliin myös sen takia, että Glimmer Twinsin biisinkirjoitustaidot olivat vasta hioutumassa. Rollari-debyytillä onkin vain yksi Jagger-Richards-kaksikon kirjoittama biisi, Tell Me (You're Coming Back).

Stonesit kipusivat ensimmäistä kertaa lavalle Lontoon legendaarisella Marquee-klubilla heinäkuussa 1962. Tuolloin bändissä olivat mukana myös basisti Dick Taylor, kosketinsoittaja Stu Stewart ja Kinksissä myöhemmin kannuja paukuttanut rumpali Mick Avory.

Vuoden 1963 rumpaliksi tuli jazzfriikki Charlie Watts, joka oli sinnikkäästi aiemmin kieltäytynyt tarjouksista alkaa Rollareiden rumpaliksi. Hänen vanavedessään basistiksi tuli Bill Wyman. Pari kuukautta bändin manageriksi tuli 19-vuotias Andrew Loog Oldham. Hän on pitkälti vastuussa siitä, että Stonesin imagosta rakennettiin vastakohta Beatlesille. Oldham myös hommasi Rollareille pikavauhtia levytysdiilin Deccan kanssa.

Kesäkuussa -63 Stonesit levyttivät ensimmäisen singlensä, Chuck Berryn Come Onin. Se pääsi listalle vain sijalle 21, joka oli huomattavasti bändin odotuksia huonommin. Marraskuussa -63 se julkaisi toisen singlensä. Hieman yllättäen se oli Lennon-McCartneyn I Wanna Be Your Man.

Vuoden 1964 alussa Rolling Stones kiersi Englantia The Ronettesin lämppärinä. Tammikuussa levytettiin myös uusi single, joka oli Buddy Hollyn Not Fade Away. Stonesin lähestymistapa erosi alkuperäisestä Keith Richardsin Bo Didley -tyyppisen sovituksen ansiosta. Not Fade Away nousi listakolmoseksi.

Se myös avaa Stonesien debyyttilevyn Jenkkipainoksen. Brittipainoksessa ensimmäinen biisi on Route 66. Tosin Jenkkiversiosta puuttuu Bo Didleyn Mona (joka levytettiin nimellä I Need You Baby). Rollariluenta Monasta ilmestyi USA:ssa vuotta myöhemmin Now!-levyllä.

Rolling Stonesin debyytti oli Englannissa valtava hitti viihtyen listakärjessä peräti kolme kuukautta. Se oli ensi askel lähes 50 vuotta jatkuneelle menestyksekkäälle taipaleelle.

Viimeisimmällä levyllään A Bigger Bang (2005) Rollarit muuten lähentyivät alkuaikojen hiomatonta tyyliään. Olipa siinä hieman blues-sävyjäkin havaittavissa, yli 35 vuotta Brian Jonesin kuoleman jälkeen.