Love ponnisti 60-luvulla USA:n länsirannikolta. Bändin taru jäi vajaan kymmenen vuoden mittaiseksi. Heidän rock'n'rollia, garage rockia, folkkia ja psykedeliaa yhdistelevä soittonsa kiteytyi vuonna 1967, jolloin bändi julkaisi toisen ja kolmannen levynsä. Da Capon ja Forever Changes ovatkin ne levyt, joiden varaan bändin maine pitkälti rakentuu.
Bändin johtohahmo oli Arthur Lee, "maailman ensimmäinen mustaihoinen hippi". Miestä pidettiin mystisenä nerona. 60-luvun puolessa välissä Lee ystävystyi Los Angelesissa Jimi Hendrixin kanssa. Hendrix ja vastaperustettu Love esiintyivät yhdessä Rosa Lee Brooksin taustalla singlellä My Diary. Tämä Leen sävellys ei kuitenkaan ollut minkäänmoinen hitti. Saman singlen b-puolella julkaistu Utee oli Jimi Hendrixin ensimmäinen levytetty oma sävellys. Hendrix ja Lee tekivät yhteistyötä vielä vuonna 1970, jolloin Hendrix soitti Leen biisillä Everlasting First. Tämä biisi julkaistiin Loven False Start -levyllä.
Keväällä 1965 perustettu Love soitteli uransa alkumetreillä Los Angelesin klubeilla ja alkoi nopeasti saavuttaa mainetta. He soittivat omaperäisiä covereita mm. Rolling Stonesin ja Yardbirdsin keikkasettiin kuuluvista biiseistä.
Saatuaan levytyssopimuksen Elektran levy-yhtiöltä Love levytti nopeasti debyyttialbuminsa. Bändin ensimmäinen pikkuhitti oli Burt Bacharach-cover My Little Red Book. Samaan aikaan Love koki miehistönvaihdoksia. Bändiin tulivat Alban "Snoopy" Pfisterer ja Ken Forssi.
Alkuvuodesta 1967 Love julkaisi Da Capo -albumin. Marraskuussa seurasi Forever Changes. -67 Love oli Los Angelesin coolein bändi ainakin tietyissä piireissä, poislukien ehkä The Byrds, joka eli kuitenkin muotitietoisten parissa suvantokautta.
Love oli etninen keitos, sillä bändissä oli sekä mustia että valkoisia. Vaikka bändiliideri Lee oli tummaihoinen, bändi soitti musiikkia, jota pääasiassa valkoiset kuuntelivat.
Forever Changesille bändi yksinkertaisti aiempaa psykedelialista soittoaan keskittäen päähuomionsa vahvoihin biiseihin, jotka pysyivät jonkinlaisessa muodossa. Biisit ovatkin pääosin kolmeminuuttisia. Vain levyn päättävä You Set The Scene on lähes seitsemänminuuttinen.
Levyä tuottanut Bruce Botnick palkkasi Loven tueksi studiomuusikoita, koska bändi oli enemmän tai vähemmän psykedeelisessä tilassa. Ensin levytettiin Daily Planet ja Andmoreagain yhden päivän aikana. Tämän jälkeen bändi otti vähän taukoa levynteosta ja pääsi jaloilleen.
Levytettäessä keskityttiin yleensä pariin raitaan. Niiden työstämisen jälkeen bändi poistui studiosta, treenasi pari seuraavaa biisiä valmiiksi ja palasi sitten studioon, kun biisit olivat selkäytimessä. Forever Changesin levyttämiseen menikin vuoden 1967 standardien mukaan varsin pitkään. Se kesti kaikkiaan neljä kuukautta.
Valmistuttuaan Forever Changes loksautti suut auki. Happorock-bändiltä ei odotettu akustisia kitaroita tai orkestraalisia sovituksia. Los Angelesissa levyyn suhtauduttiin kummeksuen. Myöhemmin levystä tuli kuitenkin suosittu varsinkin Brittein saarilla. Love kuitenkin hajosi vuonna 1974, eikä bändin legendaarinen kokoonpano koskaan päässyt täysin nauttimaan suosionsa huipusta.
Vaikka Loven kultakausi kesti vain muutaman vuoden, bändin vaikutus oli iso. Varsinkin muusikot tykästyivät yhtyeeseen. Jim Morrison ilmoitti Doorsin alkuaikoina bändin tavoitteeksi tulla yhtä suosituksi kuin Love. Myös Led Zeppelinin Robert Plant kuului bändin faneihin.
Arthur Lee kokosi myöhemmin Loven nimen alle uuden bändin, joka kiersi maailmaa 2000-luvulle asti. Mies jäi väkisinkin menneeseen kiinni. Tästä kertoo sekin, että Love esitti usein Forever Changes -levyn kokonaisuudessaan. Arthur Lee kuoli leukemiaan elokuussa 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti