Led Zeppelin on eittämättä eräs rockhistorian suurimmista bändeistä. 60-luvun lopulta vuoteen 1980 toiminut bändi jätti varsinkin kuudella ensimmäisellä levyllään lähtemättömän jälkensä historiaan. Bändi myös on vaikuttanut hevin ja hard rockin kehitykseen sekä innoittanut lukemattomia muita bändejä ja muusikoita.
Vuoden 1975 Physical Graffiti nostetaan usein bändin suurimpien levyjen joukkoon yhdessä Zeppelinin kakkoslevyn ja nimeämättömän nelosalbumin kanssa.
Jimmy Pagen, Robert Plantin, John Paul Jonesin ja John Bonhamin yhtye ammensi musiikkiinsa elementtejä blues-klassikoista Robert Johnsonista Muddy Watersiin. Toisen Brittibändin Creamin tavoin myös Zeppelin teki musiikistaan huomattavasti raskaampaa.
Led Zeppelinin syntyhistoriaa alettiin kirjoittaa 60-luvun puolivälissä. Jimmy Page liittyi Yardbirdsiin basistiksi. Pian Page kuitenkin vaihtoi basson kitaraan. Bändin toisen kitaristin Jeff Beckin kanssa Page muodosti hurjan kitaristiduon. Beck erosi pian bändistä ja Yardbirdsin toiminta alkoi hiipua.
Page halusi perustaa maailman parhaan bändin. Hän oli kaavaillut itsensä lisäksi kokoonpanoon Beckiä, Keith Moonia, John Entwistleä, Steve Windwoodia ja Steve Marriottia. Kokoonpano ei koskaan nähnyt päivänvaloa, vaikka Page, Beck ja Moon ehtivätkin nauhoittaa kappaleen Beck's Bolero. Tuossa kokoonpanossa oli mukana myös Nicky Hopkins sekä John Paul Jones.
Jones oli kiinnostunut tekemään yhteistyötä Pagen kanssa ja Led Zeppelinin siemen oli kylvetty. Page alkoi kasata kokoonpanoa ympärilleen. Alunperin mukana oli basistina Chris Dreja. Tämä kuitenkin lähti valokuvaajaksi ja Jones tarttui bassoon. Laulajaksi oli tarkoitus ottaa Terry Reid, mutta tämä hylkäsi tarjouksen. Niinpä Robert Plantiin otettiin yhteyttä. Rumpuihin löytyi John Bonham.
Yhtye kiersi aluksi nimellä The New Yardbirds, mutta nimeksi muuttui Led Zeppelin, kun Atlanticin kanssa tehtiin levytyssopimus.
Bändin ykkös- ja kakkoslevy julkaistiin vuoden 1969 aikana. Levyt olivat valtavan suosittuja. Kakkoslevy saavutti listakärjen Atlantin molemmilla puolin. Lisäksi bändi kiersi samaan aikaan sekä Euroopassa että USA:ssa.
Bändin suosio kasvoi tasaisesti ja keikkapaikat kasvoivat suosion myötä. Valtavan suosion myötä 70-luvun alussa bändin suosio herätti myös vastareaktioita ja sitä kutsuttiin musiikkilehdistössä myös ylihypetetyksi ja yliarvostetuksi.
1971 julkaistu neljäs albumi julkaistiin tämän vuoksi nimettömänä. Kannessa bändin jäseniä edusti vain neljä symbolia. Neloslevy osoitti, että Led Zeppelin oli kaikkea muuta kuin ylihypetetty. Levy myi valtavasti ja siltä löytyy mm. sellaiset klassikot kuin Rock And Roll ja monissa äänestyksissä maailman kaikkien aikojen parhaaksi biisiksi rankattu Stairway To Heaven.
Myös pari vuotta myöhemmin julkaistu Houses Of Holy jatkoi menestyksen tietä. Nimiraita nauhoitettiin samaan aikaan muun materiaalin kanssa, mutta se ilmestyi vasta bändin kuudennella levyllä, 1975 julkaistulla Physical Graffitilla.
Physical Graffiti oli kunnianhimoinen tupla-albumi. Pituus salli bändille erilaisia kokeiluja ja esimerkiksi koskettimia käytettiin aiempia levyjä enemmän. Zeppelin myös ammensi monesta musiikin ilmansuunnasta kuten itämaisvaikutteisesta b-puolen päättävästä Kashmirista käy ilmi. Levyllä on sekä vahvasti countryn suuntaan kallellaan olevaa musiikkia (Down By The Seaside) että tanakkaa voima-bluesia (In My Time Of Dying).
Kokeellisuudestaan huolimatta tutut Zeppelin-elementit olivat levyllä tallella. Graffiti olikin valtavan suosittu sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa.
Physical Graffiti oli viimeinen Led Zeppelinin kultakauden levyistä. 70-luvun lopun levyt Presence ja In Through the Out Door eivät yltäneet aiempien levyjen tasolle. Syyskuussa 1980 bändi treenasi Jenkkikiertuetta varten. John Bonham kuitenkin kuoli alkoholimyrkytykseen. Led Zeppelinin toiminta käytännössä loppui välittömästi.
Vasta 2000-luvun lopulla Zeppelin palasi konserttilavoille. Silloin rumpujen takana paukutti Johnin poika Jason Bonham.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti