Klassikko: 1972: Paul Simon - Paul Simon

Paul Simon syntyi 1941 Newarkissa New Jerseyssä. Kouluaikoina hän perusti Art Garfunkelin kanssa Tom&Jerry -bändin, josta myöhemmin kehittyi Simon&Garfukel. Menestyksekäs duo hajosi 1970-luvun alussa menestysalbumi Bridge Over Troubled Waterin jälkeen, kun kummallakin oli enemmän kiinnostusta henkilökohtaisiin projekteihinsa.

Jo Bridge Over Troubled Water oli käytännössä Simonin sooloprojekti, sillä Art Garfunkel oli elokuvakuvauksissa pitkälti kiinni levynteon aikaan. Vuonna 1972 koitti kuitenkin virallisen soolodebyytin Paul Simon julkaisu.

Simonin soolodebyytti erosi merkittävästi Bridge Over Troubled Waterista, vaikka molemmat olivat lähes yksinomaan Simonin aivotyön tulosta. Paul Simon on aina ollut kiinnostunut erilaisista maailmanmusiikin virtauksista. Debyyttialbumilta onkin kuultavissa monenlaisia kaikuja eri puolilta maailmaa. Levyn avaava Mother And Child Reunion kurottelee reggaeta kohti. Sitä seuraava Duncan, joka päätyi myös listoille, yhdistelee Boxerin ja El Condor Pasan sävyjä. Lopputulos on jotain Irkkuballaadiin viittaavaa.



Mother And Child Reunionin ja Duncanin lisäksi myös Me And Julio Down By The Schoolyard oli kolmas menestyssingle.



1972 oli vuosi jolloin ei ollut maailman mediaseksikkäintä tehdä täysveristä singer-songwriter-levyä. Paul Simonin debyytti on kuitenkin genren vahvimpia 70-luvun levyjä. Se myös jatkoi Simon&Garfunkelin aloittamaa uraa ja sinkosi Paulin menestyksekkäälle soolouralle.

Seuraavana vuonna Simon jatkoi menestyksekästä tietään. There Goes Rhymin' Simon sisälsi myös lukuisia hittejä kuten American Tune, Kodachrome ja Loves Me Like A Rock.



70-luvun alkupuoliskolla Simon julkaisi kovalla tahdilla. Vuoden -75 Still Crazy After All These Years oli iso hitti sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Levy oli Simonin "avioerolevy" ja sävyltään hieman synkempi. Se myös piti sisällään ensimmäisen Simon&Garfunkel-reunionin raidalla My Little Town.



70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa Simon levytti hieman säästeliäämmin. Levyjä tuli ulos parin-kolmen vuoden välein. Hän kokeili siipiään myös näyttelijänä elokuvassa One Trick Pony, johon teki myös musiikkia.

70-luvun menestyslevyistä huolimatta Paul Simonin menestyksekkäin sooloalbumi on kuitenkin Graceland vuodelta 1986. Se myös monessa mielessä kiteytti Simonin rakkauden maailmanmusiikkia kohtaan. Levyä tehtiin osin Afrikassa ja sillä on soittaa afrikkalaisia muusikoita. Levyltä löytyy useita jättihittejä mm. nimiraita ja A Boy In The Bubble. Graceland myös palkittiin vuoden albumi -grammyllä.



Gracelandin jälkeenkin Paul Simon on tehnyt säännöllisesti musiikkia, mutta 90-luvun alusta lähtien hänen vaikutuksensa pop-musiikille on ollut vähäistä. Vaikka mies säveltää edelleen säännöllisesti ensi vuonna 70 vuotta täyttävän Paul Simonin musiikillinen perintö on kirjoitettu pääosin 60-70-luvuilla. Gracelandin julkaisustakin on jo 24 vuotta. Kuitenkaan Paul Simonia ei ole unohdettu, vaikka viime aikojen maineteot ovatkin vähäisiä. Sen osoitti suosionosoitukset viime vuonna Rock'n'roll Hall Of Famen 25-vuotisjuhlakonsertissa Madison Square Gardenissa, kun Simon&Garfunkel kiipesi esiintymään.