Daddy Cool: Hau, levylautasella tänään REKEÄ!
Mies Mustissa: Ja maaaann, se o kesä nyt... Jukka Pojan uusin on varsin kesäinen levy. Ehdan kesälevyn merkkejä on se, että levy toimii mitä kovempaa sitä kuuntelee.
DC: Kylmästä lämpimään mekin olemme menossa... Totta, jos ihan vakavasti puhutaan niin Jukka Poika on tehnyt todella pitkästä aikaan todella mainion levyn.
MM: Tällä kertaa taustalla soittaa taas ihan oikea bändi torvineen kaikkineen. Koneet on jätetty vähemmälle. Myös sävellykset ovat hieman lähempänä varhaista Soul Captain Bandia.
DC: Sanoituksessa on selkeä paluu myös Soul Captain Bandin aikoihin. Aiheita puidaan myös älykkäämmällä tasolla kun aikoihin. Jukka Pojalla on välissä ollut monta keskinkertaista levyjä, joita melkein jopa huumorilevyiksi voisi kutsua. Instrumenttipohjainen reggea on vedonnut Daddy Coolin aina enemmän kuin ohjelmoidut syntikkataustat. Torvisektiot ovat todella hienoja ja tosiaan tuovat mieleen vuosituhannen alun Soul Captain Bandin.
MM: Totta. Tässä on Pläskit ja Vauvantekohommat nyt jätetty vähemmälle. Hyvä fiilis on kuitenkin jäänyt jäljelle, eikä suurempaan saarnaavuuteen aleta. Toki yksi pakollinen elämäntapakritiikki, eli Tukoksii, mukaan mahtuu. Sanoitusten pääpaino on kuitenkin hyvissä fiiliksissä. Vaikka joukossa on hieman vakavampiakin aiheita, niitä käsitellään kuitenkin sopivasti pilke silmäkulmassa.
DC: Voisiko tästä jopa kutsua Jukka Pojan rakkauslevyksi? Kappaleet Mielihyvää, Kylmästä lämpimään ja Elämäni emäntä antavat tuosta letkeästä hemmosta pehmeämmän puolen, jota ei ehkä niin paljon ole tullut esille. Pakko sanoa myös se fakta, että Jukka Poika laulaa paremmin tällä levyllä kuin ehkä koskaan.
MM: Jos tätä alkaa pitkällisemmin tutkia, niin en ehkä lähtisi tätä rakkauslevyksi julistamaan. Levyllä on toisaalta myös sellaisia ralleja kuin Hidas, Taas mä satutin ja Se ei satu enää, jotka viittaavat enemmänkin avioerolevyn. No, ylitulkinta sikseen. Ehkä tätä voisi nimittää Jukka Pojan tutkielmaksi rakkaudesta, jossa on käsitelty rakkauden molempia puolia. Siitä olen samaa mieltä, että vokaalit ovat varsin vahvoja. Miehellä ei tunnu olevan kiire mihinkään.
DC: Levy on kokonaisuudessaan varsin tasapainoinen. Romanttinen hölmö on pienoinen poikkeus muuten tasapainoisessa tekeleessä. 50-luvun iskelmäksi tätä voisi kutsua? Kerrassaan mainio tekele ja piristysruiske.
MM: Juu. Ei se huonolla tavalla joukosta erotu, vaikka lähestymistapa onkin ollut hieman erilainen kuin muulla levyllä.
DC: No Mies Mustissa, jos pitäisi kolmella avioliittoon liittyvällä adjektiivilla pistää Jukka Pojan Kylmästä Lämpimään pistää pakettiin.... Antava?
MM: Ei avioliitto anna ikinä...
DC: Se on sitten toiveajattelua... Tervetuloa kerhoon. Vain hitusen moralisoiva
MM: Eipäs mennä asioiden edelle.. Mutta jos kolmella optimaalisen avioliiton adjektiivilla niin... Iloa tuottava, leppoisa ja tasapainoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti